Band

Petri ”Moondog Man” Mäntysalo -64

Instrumentti: laulu

Petri Mäntysalo

Laulajanurani on kuulemma alkanut jo yksivuotiaana. Tuolloin olin ujona poikana keittiön pöydän alta laulanut mukana Dannyn kanssa biisiä ”Kauan (Downtown)”. Ensimmäiset äänitykset tein 4-vuotiaana, kun minut narutettiin laulamaan pikkuveljeni kummisedän kelamankalle Tauno Palon tunnetuksi tekemä ”Ruusu on punainen”. Tuota äänitystä sitten soitettiin sukujuhlissa, vaikka omasta mielestä ääneni kuulosti ihan vauvalta ja kyllä harmitti…

Koska olin tuhonnut isäni orastavan muusikkouden rikkomalla hänen mandoliininsa, oli velvollisuuteni suostua, kun isä ehdotti, että ostaa minulle kitaran, minä opettelen soittamaan ja opetan sitten hänelle. Sainkin hienon Landolan ja liityin koulun kitarakerhoon, missä sain opetusta Timo Järviseltä (joka oli oikeasti saksofonisti). Noilta ajoilta on muistiin tarttunut mm. ”Satin Doll” ja ”Misty”, joita soviteltiin joskus Mystery Train:illekkin. Opetus oli niin tehokasta, että kun koulun musiikkitunnilla kaikki kitaraa ”soittavat” rämpyttivät säestystä (ettei vaan tarvinnut laulaa), olin ainoa joka osasi niinkin eksoottisen soinnun kuin Bb! Tuo erikoisosaaminen avasi minulle kiinnityksen luokan bändiin komppikitaristiksi.

Treenasimme Espoonlahden Yhteiskoulun oppilaskunnan huoneessa ja minulla oli soolokitaristin serkulta joka treeneihin erikseen vuokrattava (6 mk/krt) sähkökitara, jota soittelin jonkun keskusradiovahvistimen läpi.

Bändistä puuttui myös laulaja ja minut hintelimpänä pakotettiin myös siihen toimeen. Ekat biisit lauloin Suosikista leikatuista sanoista, vuosi taisi olla 1977. Tuo bändi taisi lopahtaa siihen, että soolokitaristimme erotettiin koulusta, eikä saanut enää tulla koulun alueelle…

Seuraava bändiviritys olikin sitten toisten luokkakavereitten kanssa (mm. Rockin’ Paradoxin Kurre) ja treenipaikaksi vaihtui Soukan Kansakoulu. Nyt olin myös ylpeä SG-mallisen Cimar-sähkiksen ja vahvistimen omistaja. Bändi sai nimekseen The Creepers ja pari keikkaakin tuli heitettyä.

Vuosina 1978-80 bändit vaihtuivat tiheään: nimet muuttui vaikka melkein samat kundit olikin mukana J. (Rockin’ Paradoxin) Mikkiin tutustuin vuonna 1980 ja liityin mukaan Rock-a-Teds:iin kesäkuun alussa -80. Syksyllä samana vuonna tehtiin sinkku ”Gonna get some more/Poor ramblin man”. Osallistuttiin myös Lintsillä rockabilly-bändien kisaan ja oltiin finaalissa asti (voiton vei Golden Rocket). Jossain vaiheessa bändi vaihtoi nimensä Moondogs:iksi ja vähän myöhemmin oltiinkin Mikin ja Golden Rocketin Meijerin Petrin (bass) kanssa bändissä nimeltä Transfuzion (rummuissa Rock-a-Tedsin washboardisti Johnny).

Joskus -83 Hannisen Ari soitti ja kysyi tulisinko Mystery Trainin laulajaksi ja minähän suostuin. (Seuraavana päivänä soitti Rhythm Wheel Combon Masa ja kysyi tulisinko bändiin basistiksi, mutta ilmoitin, että valitettavasti olin jo menossa toiseen bändiin...). Mystery Trainin LP oli ilmestynyt hiljattain, Jere oli lähtenyt bändistä ja keikkaa pukkasi. Muutama vuosi siellä Tapanilan perukoilla kului treenien ja äänitysten merkeissä. Keikkaa tehtiin sopivasti: oli Särkkää, Punkalaidunta, Gene Summersin säestystä Kulttuuritalolla jne. Erinäisten miehistövaihdosten jälkeen homma alkoi hiipumaan ja silloisen Mystery Trainin viimeiseksi keikaksi jäi ”Have a heart”-EP:n julkkarikeikka Tavastialla Dave Phillipsin kanssa.

Parikymmentä vuotta myöhemmin alettiin Arin kanssa kasaamaan bändiä uudelleen. Käytiin Tallinnasta ostamassa Arille basso ja saatiin Juice ja Mika houkuteltua uudelleen soittohommiin. Pate tuli mukaan pari vuotta myöhemmin ja niillä raiteilla ollaan menossa lujaa eteenpäin…

Tänä päivänä musiikkimakuni on laaja, mutta ”roots-musiikin” saralta kestosuosikkeina ovat: Elvis, Johnny Burnette, Eddie Cochran, Olavi Virta ja Robert Gordon.

Työkaluina on oma ääni, hyvä mikki ja rippilahjarahoilla 1980 ostettu Ibanez ”Bluebird” akkari.

- Petri -

band pic
line

Ari ”mr train” Hanninen -62

Instrumentti: Kontrabasso

Soittanut Mystery Trainissa aina sen perustamisesta lähtien.

Soitto”urani” alku sijoittuu jonnekin vuoden 1974 tietämille, kun sain serkuiltani kaksi sähkökitaraa, tosin ilman mikrofoneja. 1975 hurahdin täysin Bill Haleyn, Gene Vincentin, Eddie Cochranin ja Elviksen musiikkiin. Ensimmäisen basson, Klira merkkisen puoliakustisen basson ostin joskus vuoden 1976 paikkeilla… Gene Vincent soitti samanlaisella jonkun levyn kannessa.

Ensimmäinen bändi (1977) Go Daddies (nimi muutettiin myöhemmin Mystery Trainiksi).Vuonna 1979 ostin ensimmäisen kontrabasson. Näihin aikoihin aloin myös äänitellä Mystery Trainin ja muittenkin bändien tuotoksia, itse kyhäämässäni ”Zilli Studiossa”.

Vuoden 1985 jälkeen soittelin sähköbassoa "Tin Roof" -nimisessä blues-rock yhtyeessä ja kokonaan lopetin aktiivisen soittamisen joskus 1995 paikkeilla, kunnes 2005 Mystery Train kasattiin uudestaan.

Suurimpina musiikillisina vaikuttajina mainitsisin seuraavat: Elvis, Bill Haley, Eddie Cochran, Ray Campi, Asleep at the wheel ja Louis Jordan, sekä lukuisat jazz/swing kappaleet.

 

Ari Hanninen

Tällä hetkellä soitan Venäläisvalmisteisellä kokopuisella kontrabassolla ja käytä Hartken äänentoistolaitteita.

- Ari -

line

Juice Muttilainen

Instrumentti: Kitara

Juice Muttilainen

Soittaminen on alkanut mun kohdalla joskus pikkupoikana. Suvussa joka ukko soittaa jotain instrumenttia, eli se on vahvasti geeneissä. Oma musiikkimaku muokkaantui kun kolme isosiskoa “aivopesi” kuuntelemalla rock'n'rollia mm. Hurriganesia ja Suzi Quatroa. Kitaran soitto alkoi kiinnostamaan joskus 14 -vuotiaana.

Bänditouhu alkoi mun kohdalla joskus 8-luokalla ja bändikaverit löytyi samalta luokalta. Treenattiin Heikinlaaksossa autotallissa missä alkoi myös kuulua huhuja bändistä nimeltä Mystery Train.

Ajan mittaan Train nousi nopeasti maan ykkösbändien joukkoon, mihin varmaan aika moni musikantti olisi halunnut liittyä. Allekirjoittaneelle tällainen mahdollisuus yllättäen tulikin kun käytiin silloisen bändin kanssa -83 äänittämässä pari biisiä Trainin treenikämpällä. Ari bongasi mut siitä ja soitti, että kiinnostaisiko pesti. kun silloinen kitaristi lopetti hommat. Tuntui todella uskomattomalta ja eihän siitä tietenkään voinut kieltäytyä!

Vuoden verran kerkesin olemaan bändissä ja muutamalla keikalla ja sitten homma hiipui. Sen jälkeen oli jotain kokoonpanoja ja sitten soittohommat loppui tyystin. Siinä meni reilut kymmenen vuotta soittamatta kunnes Ari otti “jälleen” yhteyttä ja kysyi kiinnostusta Trainin jälleen kasaamiseen “pienen” 20 vuoden tauon jälkeen?

Pienen pähkäilyn ja epäröinnin sekä vaimon ja kaverin kannustuksen jälkeen olin valmis kokeilemaan!. En ole katunut päätöstä päivääkään. Nyt Mystery Train on samassa kokoonpanossa kuin silloin -84 kun bändiin menin ja meno on entistä parempaa !!! ……We’re gonna teach you to Rock !!!!!!!! ; )

Ai niin …Diggailen tänä päivänä: mm. Brian Setzer, Elvis, Robert Gordon, Johnny Burnette, Eddie Cochran.

Kitaroita on matkan varrella ollut kaiken näköisiä mm. Fender Thinline, Daion, Squier Stratocaster, Ibanez jazzkitara, Eko vm_63, Gretsch Electromaster ja nykyinen ykköskitara Levin 325P VS jazzkitara. Vahvistin jolla soittelen on Hughes & Kettnerin Statesman Dual EL84 putkicombo.

- Juice -

line

Mika ” Grey Cat” Hanninen – 63

Instrumentti: Kitara

Soittanut Mystery Trainissa vuodesta 1981

Mika Hanninen

 

Aikaisemmat bändit:
Daddy Davies:
Jere Laukkanen: kitara, laulu
Klaus Sundström: basso
Hannu Streng: rummut
Mika Hanninen:kitara

Daddy Davies harjoiteli Upi Sorvalin autotallissa kesällä -80 ja heitti kaksi keikkaa: Espan lavalla ja disco Galaxyssa Kasarmitorin laidalla. Bändi taisi hajota Jeren siirryttyä Mystery Trainiin, minä ja Klasu seurattiin joskus puolen vuoden päästä perässä.

Sillä välillä ehdin soitella muutaman kuukauden Ducktailsissa. Heidän kanssaan ehdin käydä puolella kymmenellä keikalla, mm. rock´n rollin SM-kisoissa (vai mikä sen turneen nimi oli?). Loppukilpailu Helsingin Kulttuuritalolla menikin sitten aivan hulinaksi.

Musiikillisia vaikutteita: Ehkä lähimpänä on 50-luvun alun musta r&b: Ray Charles, Ike Turner & His kings of Rhythm , Big Joe Turner jne.

- Mika -

line  

Jani Ahtiainen

Instrumentti: Rummut, taustalaulu

Kahdeksan vanhana olin ansiokkaasti kypsyttänyt vanhempani naputtelemalla esim. veitsillä ja haarukoilla astiastoa ja kahvipurkkeja. Sain siis rummut!

Musatunneilla soiteltiin ja yläasteella sitten ekat bändit. Aika laidasta laitaan olen saanut soitella ja hienoja hetkiä musiikin parissa kokea. Musiikkimaku on suht laaja, mutta lähinnä roots linjoilla kuitenkin.

Tähän junaan hyppäsin, kun Ari kyseli muutamalle tuurauskeikalle Syksyllä 2010. Heti toiseksi tai kolmanneksi keikaksi tulikin Deuse of Spades leffan ensi-ilta. Paikkana Fillmore California. Huippu retki ja Lopullinen tutustuminen bändiin.

Soittokamat vaihtelee fiiliksen mukaan. Jonkunlaisena harrastuksena on snaret, joita on paljon. Symbaalit on Istanbul merkkiset. Täytyy vielä mainita kapulat: Balbex.

- Jani -

Jani Ahtiainen